Kuivattu ruskokärpässieni (Amanita regalis)

Turvallisuus ensin: Ruokavirasto luokittelee ruskokärpässienen myrkyllisiin sieniin.¹ Tämä kuvaus on tuotetietoa, ei ohje luonnonvaraisten sienten tunnistamiseen.

Lyhyesti

Lajista

Amanita regalis, ruskokärpässieni, on punakärpässienen läheinen pohjoinen sukulainen: se muistuttaa Amanita muscariaa, mutta sen lakki on ruskea tai kellanruskea.² Sitä tavataan koko Suomessa, mutta se on harvinaisempi kuin punakärpässieni,¹ ja Norjassa se on yleinen muualla paitsi lännessä.² Huom.: ”ruskokärpässieni” tarkoittaa tässä lajia Amanita regalis, ei lajia Amanita fulva.

Näin sen tunnistaa. Lakki on kellanruskea, märkänä tahmea ja kuivana kiiltävä.¹ Pinnan vaaleat täplät ovat sen verhon jäänteitä, joka suojasi nuorta sientä sen noustessa maasta.¹ Heltat ovat valkoiset ja jalka vaaleanruskea; jalassa on uurteinen rengas kuten punakärpässienellä, mutta uurteissa on ruskeaa, ja tyvi on mukulamaisesti paksuuntunut.¹ Malto on kellanvalkoista ja ruskehtavaa heti lakin pintanahan alla.¹

Missä se kasvaa. Ruskokärpässieni muodostaa sienijuuren – yhteistyön elävien puiden juurten kanssa – enimmäkseen kuusen kanssa.² Suomessa se kasvaa yksin tai ryhmissä sammaleisissa, kuusivaltaisissa metsissä.¹

Näin se eroaa valikoimamme kahdesta muusta lajista. Punakärpässienellä, Amanita muscaria, on kellanpunaisesta kirkkaanpunaiseen vaihteleva, valkotäpläinen lakki, valkoinen jalka ja suomurenkaiden peittämä tyvi, ja se kasvaa erityisesti koivun kanssa.^{3, 4} Pantterikärpässieni, Amanita pantherina, voi muistuttaa väriltään ruskokärpässientä,⁵ mutta sen harmaanruskea tai okrankeltainen lakki on pienempi – tavallisesti 5–10 cm⁶ – ja siinä on pieniä valkoisia hiutaleita samankeskisinä renkaina, valkoinen jalka, kapea uurteeton rengas ja paksuuntunut tyvi, jossa on selvä yläreuna.⁵

1. Ruokavirasto – Brun flugsvamp (ruotsinkielinen sivu)
2. Store norske leksikon – brun fluesopp (Klaus Høiland, Oslon yliopisto)
3. Ruokavirasto – Röd flugsvamp (ruotsinkielinen sivu)
4. Store norske leksikon – rød fluesopp (Klaus Høiland, Oslon yliopisto)
5. Ruokavirasto – Panterflugsvamp (ruotsinkielinen sivu)
6. Michelot D., Melendez-Howell L.M. (2003). Amanita muscaria: chemistry, biology, toxicology, and ethnomycology. Mycological Research 107(2): 131–146.

Näin käsittelemme sen

Käytämme vain nuoria, pyöreitä lakkeja. Jalkoja ja sekalaista ainesta ei käytetä koskaan, mikä pitää raaka-aineen tasaisena erästä toiseen. Keräämisen jälkeen pohjoismaisissa metsissä, muun muassa Suomessa ja Ruotsissa, lakit puhdistetaan ja kuivataan lähellä keräilyaluetta ammattimaisilla teollisilla kuivauslaitteilla.

Ruskokärpässieni kuivataan lämpötilaohjatusti 50 °C:ssa, joten jokainen erä käsitellään saman hallitun standardin mukaan. Luonnontuotteena lakkien väri, muoto ja koko vaihtelevat. Tilaukset keräävät, pakkaavat ja lähettävät logistiikkakumppanimme Tanskassa, Suomessa ja Virossa, ja toimitus on seurattava koko Eurooppaan.

Laboratoriotestaus

Riippumaton laboratorio testaa jokaisesta erästä raskasmetallit ja muskimolin ennen kuin erä siirtyy lähetettäväksi.

Jokaisessa pakkauksessa on QR-koodi. Skannaa se, niin näet juuri sinun tuotteesi laboratoriotulokset.

Säilytys ja säilyvyys

Säilytä lakit alkuperäispakkauksessa viileässä ja kuivassa paikassa suojassa suoralta auringonvalolta. Säilyvyys on enintään 2 vuotta.

Usein kysytyt kysymykset

Miten lakit kuivataan ja missä lämpötilassa?

Amanita regalis -lakkimme kuivataan lämpötilaohjatusti 50 °C:ssa ammattimaisilla teollisilla kuivauslaitteilla, joten jokainen erä käsitellään saman hallitun standardin mukaan. Kuivaus tehdään lähellä keräilyaluetta. Vertailun vuoksi Amanita muscaria kuivataan matalammassa 35–40 °C:n lämpötilassa.

Testataanko jokainen erä laboratoriossa – ja mitä testataan?

Kyllä. Riippumaton laboratorio testaa jokaisesta erästä raskasmetallit ja muskimolin. Jokaisessa pakkauksessa on QR-koodi, jonka skannaamalla näet tuotteesi laboratoriotulokset.

Miksi myytte vain kokonaisia lakkeja ettekä jauhetta?

Kokonaisista lakeista näet tarkalleen, mitä ostat: lakin muoto, pinta ja rakenne näkyvät, toisin kuin jauheessa. Käytämme vain nuoria, pyöreitä lakkeja – emme koskaan jalkoja tai sekalaista ainesta – mikä myös pitää jokaisen erän tasaisena.

Mikä ero on punakärpässienellä, pantterikärpässienellä ja ruskokärpässienellä?

Kaikki kolme ovat Amanita-lajeja pohjoismaisista metsistä, mutta ne näyttävät erilaisilta ja ne käsitellään eri tavoin. Amanita regalis on lakiltaan kellanruskea ja vaaleatäpläinen, jalka on vaaleanruskea, ja se kuivataan 50 °C:ssa (15 g:n pakkaus). Amanita muscaria on lakiltaan punainen tai oranssi ja valkotäpläinen, ja se kuivataan 35–40 °C:ssa (25, 50 tai 75 g). Amanita pantherina on lakiltaan pienempi, harmaanruskeasta okrankeltaiseen ja pienin valkoisin hiutalein, ja se kuivataan 50 °C:ssa (10 g:n pakkaus).

Miten kuivattua kärpässientä säilytetään ja kuinka kauan se säilyy?

Säilytä lakit alkuperäispakkauksessa viileässä ja kuivassa paikassa suojassa suoralta auringonvalolta. Säilyvyys on enintään 2 vuotta.

Missä ja milloin sienet kerätään?

Amanita regalis kerätään pohjoismaisista metsistä, muun muassa Suomesta ja Ruotsista, keskikesästä alkusyksyyn, ja se kuivataan lähellä keräilyaluetta.

Onko Amanita regalis sama kuin ruskokärpässieni?

On. Ruskokärpässieni on Amanita regaliksen suomenkielinen nimi. Englanniksi se on royal fly agaric, ruotsiksi brun flugsvamp, tanskaksi brun fluesvamp ja norjaksi brun fluesopp.

Missä ruskokärpässieni kasvaa?

Enimmäkseen kuusimetsissä: se muodostaa sienijuuren erityisesti kuusen kanssa ja kasvaa yksin tai ryhmissä sammaleisissa, kuusivaltaisissa metsissä. Sitä tavataan koko Suomessa, mutta se on harvinaisempi kuin punakärpässieni, ja Norjassa se on yleinen muualla paitsi lännessä.